Tarina perheen reissusta lastentarvikekauppaan

Lastentarvikeliikkeissä on aina yhtä hieno tunnelma. Pariskunnat kiertelevät hyllyjen välissä silmät suurina ja päät pyörällä. He nyökyttelevät varovasti kuin viestiäkseen, että kylpytuen ja nenäfriidan käyttötarkoitus on aivan selvä. He toisaalta toivovat, että myyjä tulisi pelastamaan heidät tavaratulvan keskeltä, mutta toisaalta myös pelkäävät jäävänsä kiinni. Pariskunnilla ei ole aavistustakaan siitä, miten vauvoja tulisi varustaa.
Tulevilla äideillä on kauniisti pyöristyneet vatsat ja ostohousut jalassa. Isäehdokkaat näyttävät lähinnä pelokkailta. Äidit katselevat vaunukoppien kankaita ja kuomuja, isät hintalappuja. Olisiko turvallisempaa katsoa tuotteita verkkokaupoissa ja tehdä ostokset netissä? -Isä tuumaa.

Myyjä esittelee nekin ominaisuudet, joista pariskunta ei enää hetken päästä muista mitään. Taas nyökytellään. Myyjän mielestä kannattaa valita sukupuolisensitiivinen väri ja runko, johon saa sisaristuimen kiinni. Nyt saa niin hyvään hintaan, sisaruksen syntyessä ei ole enää tämä tarjous voimassa. Isä ajattelee, että jos nyt selviäisi tästä yhdestä vauvasta. Äidin mielestä kuulostaa ehdottoman järkevältä ottaa huomioon kasvava perhe.

Vaunut ovat kasauskooltaan niin suuret, etteivät ne välttämättä mahdu autoon. Äiti tokaisee kepeästi, että auto pitikin juuri vaihtaa perhemalliin. Sellaiseen, johon mahtuu sitten sisaruksetkin. Kyllähän vauvalla vaunut tulee olla, mieluiten uudet että mahtuu myös sisarukset kyytiin.
Samaan aikaan toisaalla selataan kuumeisesti nettiä. Kantovälinekirpputorilta löytyy liinoja ja reppuja kaiken kokoisille vauvoille. Entä äidin koko, onko sillä merkitystä? Reppujen hihnat tulee säätää juuri sopiviksi ja liinoissa olla mielellään ripaus silkkiä. Täysin kesytetty villaliina, lukee näytöllä äkkiä. Voiko villiliina puraista vauvaa, onko se elävä? Valmiiksi kesytetty on varmasti paras valinta. Jaahas, kyseessä olikin villaliina eikä villiliina. Villa ei ehkä ole paras materiaali, paitsi Suomen kesään. Entä jos mennään ulkomaille koko perhe? Kesytetty villaliina voisi olla liikaa. Kyllähän vauvalla silti kantoväline tulee olla, mieluiten käytetty että on varmasti kesytetty.

Aika kuluu ja vauvat syntyvät. Kotiutumisen jälkeen vauvaa sovitetaan uusiin vaunuihin. Pieni vauva on varsinainen rääpäle ison kopan keskellä, ja aloittaa välittömästi huutamaan kovaa ja korkealta. Äiti nappaa vauvan vaunuista ja käskee miehen viemään ne ”johonkin”. Mokoma kapistus itketti vauvaa.

Toisaalla äiti tuskailee villaliinan kanssa. Hän on täysin solmussa ja hiessä jo ennen vauvan asettelua liinaan. Video neuvoo iloisesti ja kaikki näyttää liian helpolta. Äitiä itkettää hormonit ja villainen liina, vauvaa itkettää muuten vain. Äiti jättää kesytetyn liinan mytyssä vaatehuoneen lattialle. Mokoma villakasa itketti äitiä.

Perhekerhossa äidit tapaavat toisensa. Heitä yhdistää samanikäiset vauvat, sekä jatkuvasta sylittelystä kipeytyneet hartiat. Kumpikaan vauvoista ei nuku muualla kuin sylissä, sillä mokomat rattaat ja kantoliina. Samasta syystä eivät nuku äiditkään. He päättävät vaihtaa liinan ja rattaat hetkeksi päittäin, ihan vaan kokeilumielessä. Äidit kyllä varoittavat toisiaan valtavasta vaunukopasta ja solmuun menevästä, mukamas kesystä liinasta.
Toisessa kodissa tuore äiti raivoaa miehelleen, joka on laittanut rattaat ”johonkin”. Missä ne nyt ovat, ne tarvitaan nyt! Toinen äideistä kääntää koko asunnon ympäri etsiessään sen villaisen paholaisen. Vaatehuoneeseen hän menee viimeisenä, tietenkin.
Äidit sopivat tapaamisen puistoon. Molemmat tuskailevat, millä tavalla kuljettaa vauva puistoon. Toinen äideistä päättää nukuttaa vauvan syliin ja sitten ihan vaivihkaa siirtää hänet vaunukoppaan. Toinen äideistä päättää vielä kerran katsoa videon liinan sitomisesta ja kiireessä hän onnistuu. Olipa hyvä tuuri!

Äidit työntävät ja kantavat vauvansa puistoon. Raitis ilma tuntuu ihanalta, ensimmäistä kertaa. Kun he tapaavat puistossa, molemmat vauvat tuhisevat omilla sijoillaan tyytyväisinä. Vaunukoppa ei ole enää yhtä suuri muutaman viikon vanhemmalle vauvalle (miten se muka on mahdollista!) ja villaliina pitää vauvan lähellä äitiä, kuten mahassakin. Äidit eivät uskalla herättää nukkuvia vauvoja, he uskaltavat tuskin puhua ääneen. He sopivat tekevänsä vaihdon paremmalla, unettomalla hetkellä.

Äidit eivät koskaan vaihtaneet rattaita ja villaliinaa keskenään. Sen sijaan he hankkivat lukuisia muitakin tarvikkeita, jotka jäivät lojumaan käyttämättä ”johonkin”. Äidit saivat huomata, miten vauvat kasvavat silmissä ja miten liina kesyyntyy eli pehmenee käytössä entisestään. Sitomisesta tulee aina vain helpompaa, päiväunista rattaissa aina vain pidempiä. Vaihtamalla ei aina parane, hankkimalla kenties. Tuoreet äidit ymmärsivät myös, miksi lastentarvikeliikkeessä oli niin mahdottoman paljon tavaraa ja vaihtoehtoja. Kaikki vauvat ovat erilaisia, mutta mikä tärkeintä, kaikki äidit ja isät ovat erilaisia.